Olen vahvasti sitä mieltä, että jouluruuat on kehitetty sitä varten, että kaurapuuro maistuisi tapaninpäivän jälkeisenä aamuna hyvältä. Vietimme isännän kanssa mukavan joulun sukuloiden molempien lähimpien luona, saldoksi kertyi 4 päivää, viitisensataa kilometriä ja 5 eri ruokapöytää. Ei tarvitse taas jouluruokia syödä vuoteen, I tell ya.
Tuntui kyllä koko viikonlopun ajan, että syö jatkuvasti. Mitään ihan mahdottomia mässäilykohtauksia en kuitenkaan vetänyt, ja vaa'an lukemakin oli tänä aamuna ainostaan muutaman satagrammaa enemmän kuin joulunviettoon lähtiessä. Melko positiivista. Sen verran kuitenkin tuli napaan vedettyä kaikenlaista, että tänä aamuna maistui ylempänä mainitsemani kaurapuuro erittäin hyvältä. Vielä paremmalta tuntui lähteä puuron jälkeen salille.
Onnistuin liikkumaan viime viikolla reilut kolme tuntia, ja tälle viikolle olen varannut 4 ryhmätuntia. Jokohan sitä voisi ihan varo-varovaisesti alkaa liputtaa sen puolesta, että liikunta kaivaa tietään takaisin arkirutiineihini?
Hienoa kuulla, että harkitset säännöllistä urheiluhulluutta, vaikka vain varovaisesti. Se maksaa itsensä takaisin heti jo pelkästään fiiliksen puolesta, kaikki muu plussanpuolelle jäävä tulee sitten sivutuotteena. :-) Menestystä ja kaikkea hulppea ensi vuodelle, tätä blogia on aina kiva seurata!
VastaaPoistaKiitän jälleen tsemppauksesta :) Tällä hetkellä fiilis on toiveikkaan odottava, joten jospa se tästä. Tiedän vaan mitä järjettömästä etukäteishehkutuksesta seuraa, joten en uskalla vielä ihan takki auki vetää. Vauvanaskelin eteenpäin.
VastaaPoistaJa kuin myös, blogisi on vakikyttäykseni kohteena :)