Kirjoittelin viimeksi lähteväni katsomaan, miltä ohjattu kuulatunti tuntuu. No, tuntuihan se. Tuntui itseasiassa siinä määrin, että vaihdoin tälle päivälle suunnitellun salitreenin suosiolla vajaan tunnin kävelylenkkiin. Tunnen pitkästä aikaa ihan konkreettista lihaskipua sellaisen pikkusöpön kiristelyn sijaan. Asennon vaihtaminen sängyssä ei ole ollenkaan niin yksinkertainen juttu kuin kuvittelisi, ja aivastaminen pahoinpitelee vatsalihaksia rankalla kädellä. Mutta en valita; miekkosen sanoin on ainakin treeni mennyt perille.
Niin kummalta kuin se tuntuukin, saatan taas pikkuhiljaa syttyä lenkkeilylle. Inhoan vesisadetta ja syyskelejä ylipäänsä, mutta eilen kävelin tihkusateessa puolitoista tuntia narisematta. Johtui tosin siitä, että sain kaverin seurakseni, mutta kuitenkin. Nurinkurista, että lämpimällä kesäilmalla lenkkeily tuntui niin paljon tahmeammalta kuin kipittäminen tuolla pudonneiden lehtien seassa.
Suunnittelin jonkinlaista karkkilakkoakin. Koska täydellinen herkuttomuus tuntuu tällä hetkellä vastenmieliseltä, päädyin ratkaisuun nimeltä "läkeroleja lukuunottamatta kaikki karkkihyllystä ostettava on pannassa jouluun asti". En rajannut pois sipsejä, pullia tai leivonnaisia sillä ne eivät muutenkaan aiheuta ongelmia, satunnainen hairahdus tuskin haittaa. Varsinaiseksi takaportiksi jätin vanukkaat ja jäätelön, jotta kuuppa kestää seuraavat päälle kaksi kuukautta. Kestääkö siltikään, jää nähtäväksi.
Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Miksi turhaan kieltää sellaista, mikä ei aiheuta ongelmia :)
VastaaPoistaOnnea matkaan!