Tympii. Paino jumittaa itsepintaisesti piirun päälle 72 kilossa, joten jokuhan tässä hommassa mättää. Nyt kun liikuntapuoli alkaa olla hallinnassa ja himo treenaamiseen tulla luonnostaan, alkaisi varmaan olla aika ottaa huomioon se ravinnon ohella vähintään yhtä tärkeä osa; pään sisältö. En usko tökkimisen johtuvan treenistä tai sen puutteesta, 4-5 kertaa viikossa on käsittääkseni ihan sopiva määrä ja sitäpaitsi noudatan personal trainerin laatimaa ohjelmaa. Jos hänelle on jo vuositolkulla maksettu tuosta hommasta, niin ei hän ihan väärässäkään varmasti ole.
Ravintopuoli on omasta mielestäni paremmassa jamassa kuin vaikka puolitoista kuukautta sitten, mutta kieltämättä mietityttää, syönkö sittenkin liikaa tai vielä oudompaa, liian vähän? Traineri ei suositellut kalorilaskureita enkä kyllä siihen jaksaisi ruvetakaan, mutta mahtaako tämä mutu-tuntumalla eteneminen riittää?
Vai onko tästä kolminaisuudesta se kolmas osuus sittenkin se kaikista voimakkain? Olen kuullut stressin vaikuttavan kehoon ja painonhallintaan merkitsevästi, mikä maalaisjärjellä ajateltuna lienee ihan totta ja jopa todennäköistä. Perhepiirissäni on jo parin vuoden ajan ollut meneillään pahemman laatuinen kriisi, mutten oikeastaan usko sen vaikuttavan tähän niin huomattavasti; asun eri paikkakunnalla, joten asia pysyy minulle etäisempänä kuin muille perheenjäsenille. Alitajuisesti toki kannan taakkaa mukanani koko ajan, mutta silti epäilen sen vaikutusta.
Onneksi jonkin ajan päästä on se kolmas personal trainerin tapaaminen, jotta pääsen avaamaan mietteitäni hänellekin. Jos on niin että ravintopuoli on kutakuinkin kuosissa, niin kenties sitten itse terrorisoin projektiani. Koska projektihan tämä on ainakin tähän asti ollut, ensisijainen projekti. Mahdanko suorittaa liikaa? Minusta on aidosti mukava käydä salilla ja nautin ihan satasella bodyjam- ja zumbatunneistani, mutta esimerkiksi pitkää aerobista harjoitusta tehdessäni tai jotain oikein terveellistä syödessäni ajattelen usein tyyliin "tässä minä elän terveellisesti ja pudotan painoa". Kärjistettynä ehkä vähän, mutta you get the point. Pyörivätkö ajatukseni liikaa tämän asian ympärillä? Stressaanko asiasta? Ehkä.
Pitäisikö piilottaa makuuhuoneen nurkassa kummitteleva vaaka kaappiin ja unohtaa punnitukset vähän pidemmäksi ajaksi? Pitäisikö unohtaa aikatavoitteeni (vuoden loppuun mennessä 60-65-kiloiseksi) hetkeksi? Pitäisikö vain nauttia liikunnasta, syödä siinä samalla terveellisesti ja vain elää?
(Toim. huom. // Blogi ei lopu, projekti ei lopu eikä entinen, epäterveellinen elämä ala. Stressaamisen sen sijaan soisin loppuvan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti