Ei sitä vanha jaksa reissaamista enää entiseen malliin. Aiemmin seuraavan päivän pilasi edellisenä iltana nautitut alkoholiannokset, hetken päästä riitti pelkkä valvominen. Nyt eletään sitä vaihetta, kun kohtuullisen pituiset yöunetkaan eivät enää riitä - en saanut nukkua omassa sängyssä, joten tämän päivän olen ollut kokonaisvaltaisesti jumissa.
Muuten risteily sujui varsin mukavasti, joskin reissulla tuntui olleen kaksi vallitsevaa teemaa; me ja eläkeläiset ja bongaa karmein nahkaliivi. Kuka on valheellisesti väittänyt keski-iän ylittäneille miehille, että nahkaliivi printtipaidan (tai oikeastaan minkään) päällä olisi jotenkin ok? Kas kun ei hihassa lukenut Valtra. (Minulla on Valtran sukat. Se ei ollut se pointti.)
Noniin, se muotibloggariudesta. Tein Tax freessä näennäisesti fiksuja valintoja (valitsin Dumle-lakuja perinteisten Dumle-karkkien sijaan, ostin kolmen Fazerin suklaalevyn sijasta kaksi Marabouta jne), mutta ei noita tuomisia voi parhaalla tahdollakaan terveellisiksi kutsua. Lisäksi vetäisin pienet itkukriisit kropastani kesken iltaan valmistautumisen, mutta onneksi minulla on ymmärtäväinen mies.
Ruoka oli hyvää ja sitä oli liikaa, mutta yhtä asiaa huomasin ikävöineeni. Ette voi uskoa, miten hyvältä maitoon tehty kaurapuuro maistui kotiinpaluun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti