Käyttämässäni kuntokeskuksessa on muutama eri ohjaaja, joista kaksi vetää bodyjamia kutakuinkin vuorotellen. Tykkään molemmista ohjaajista kovasti; toinen on hassunhauska keski-ikäinen mies joka nimittää itseään Ricardo Martineziksi (lienee tarpeetonta mainita, ettei ulkonäkönsä puolesta voisi enää kauempana latinomiehestä olla), ja toinen hassunhauska päälle kolmekymppinen nainen.
On vaan aina yhtä ovelaa huomata se, miten erilaisia tunneista saa, vaikka sekä laji että ohjelma ovat samoja. Tänään oli vuorossa naispuolisen ohjaajan tunti, ja tällä kertaa ei kaikki mennyt kuin Strömsössä. Äänentoisto ei ollut parhainta mahdollista ja ohjaajan mikrofoni hajosi, joten nainen tyytyi huutamaan meille ohjeet. Totesin tunnin jälkeen hänelle, että hänen pitäisi olla useamminkin ilman mikkiä, sillä en ole piiiiiiitkään aikaan ollut niin yltä päältä hiessä.
Jaa notta milloin on tunnilla intensiteetti kohdillaan? Silloin, kun ohjaaja pomppii tasajalkaa ja karjuu "KUOLE! KUOLE!"
Edit: Täytynee askelkyykkykävellä joskus toistekin - portaiden käyttö on ollut yhtä helkuttia vielä tänäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti