Vihaanvihaanvihaan tätä, kun ei tiedä tulisiko kipeäksi vai ei. Olo ei ole sairas, lämpö ei ole koholla eikä yskitä. Kuitenkin heti jos jotain yrittää tehdä, nenä alkaa vuotaa ja tuntuu ilkeältä. Eilen ehdin jo unohtaa koko sunnuntaisen saliepisodin ja istuin kuntopyörän selkään - neljän minuutin päästä lopetin kun nenän sisälle sattui, ja tältä päivältä peruin zumbatunnin.
Jo kalenteriin merkattujen ja varattujen tuntien/treenien peruminen tahtoo vaan olla kova pala, kun haluaisin kyllä liikkua. Kuitenkin järki sanoo sen verran vastaan, että puolikuntoisena ei lähdetä riehumaan, sillä siitä on pelkkää haittaa. Siitä huolimatta kuntokärpänen surisee korvan juuressa, että entä jos tällä kertaa ei sattuisikaan. Piru vie, olo on kuin Hamletilla. Mutta no, pakko vaan malttaa mielensä ja ottaa rauhassa, tieten tahtoen en viitsisi lenssua hankkia.
Jottei menisi pelkäksi angstiksi, niin paino oli tänä aamuna 72,5 kg. Takapakkia loppukesään, mutta olen sentään karistanut lomapöhötyksen ja päässyt pois melkein 74:stä. Toinen loistojuttu oli Two and a half menin jatkuminen ja se, että käsikirjoittajat eivät ryssineetkään koko sarjaa. Life's gooooood.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti