Viikko 13 / Nollat taulussa

Jatkan edelleen kipeä vai ei -arpomista. Nenä vuotaa ajoittain, kuumetta tai kurkkukipua ei ole. Näiden todisteiden valossa veetuttaa se, etten ole käynyt heiaheiassa koko viikolla, eli tästä on tulossa tyylipuhdas nollaviikko. Enpä yhtäkkiä muistakaan, milloin viimeksi olisin maannut persus homeessa sohvalla näin pitkään.

Veetuttamisesta huolimatta ei puhettakaan, että jaksaisin tehdä mitään. Vaikka perinteisiä flunssan oireita ei ole, jalkoja ja päätä on särkenyt lähestulkoon joka päivä, ja väsyttää koko ajan. Liekö tämä sitten sitä syysväsyä vai piileviä pöpöjä, mutta en todellakaan edes olisi jaksanut raahata luitani treenaamaan. Joissain tapauksissa väsymyksestä huolimatta lähteminen on auttanut, mutta jos ei jaksa edes ajatella koko asiaa, lienee parempi antaa hanurin kasvaa kiinni sohvaan. Ainakin hetkellisesti.

Loppuun vielä välähdys liikunnan ulkopuolisesta arkielämästä: olen jo jonkin aikaa ollut töissä ns. kypärä otsassa, ja kuluneella viikolla käyttänyt aikaa työhakemusten kirjoitteluun. Yksi melkein lupaava tapaus tuli ilmi eilen (mutta josta ei voi vielä innostua), ja tänään töissä oli huvittava kuulostella omia reaktioitaan - en ollut tajunnutkaan, missä mittakaavassa ahdistus on ollut. Niin mistäkö tietää olevansa väärässä duunissa? Siitä, että hymyilee koko työvuoron ajan vain siitä ajatuksesta, että olisi pienenpieni mahdollisuus päästä sieltä joskus pois.