Viikko 12

Kulunut viikko oli helpompi kuin muutama edellinen, suurimmaksi osaksi syystä että jossain vaiheessa päätin lakata pingottamasta. Ei se luonnollisestikaan vielä sen ihmeempiä tuloksia ole tuonut ja epäpingottamismetodeissani on petraamisen varaa (pitäisi ymmärtää se, että pingottamisen lopettaminen ei tarkoita samaa kuin suklaan syönnin aloittaminen...), mutta yleisfiilikseen vaikutus oli välitön. Lisäksi omaksuin eräästä blogista bongaamani aivopesu-dieetin ensimmäisen osan, ja olen viikon mittaan hokenut mielessäni lausetta "Olen kaunis, urheilullinen ja pystyn laihtumaan." Kuulostaa itsekeskeiseltä, mutta tuumasin, että mitä sitä suotta "olen ihan mukiinmenevä ja hyvä tällaisena kuin olen" -tyylisiin realiteetteihin tyytymään.

Kuntokeskukseni järjesti torstaina tanssimaratonin jolle osallistuin riemusta kiljuen. Tarjolla olevista afrosta, bodyjamista, dancesta, hiphopista, jambailasta ja zumbasta hikoilin neljällä ensimmäisellä - mieli teki vetää putkeen kaikki kuusi, mutta totesin, että mikäli riehun kolme tuntia putkeen lopettaen iltayhdeksältä ja menen seuraavana päivänä aamuvuoroon, en nuku yöllä ollenkaan. Ratkaisu tuntui oikealta jo kotimatkalla, mieli oli hyvä ja kroppa tolkuttoman väsynyt. Juvelaa oli huomata se, etten edelleenkään syttynyt dance-tunnille, vaikka pitkään kuvittelin nimenomaan lattareiden olevan se minun juttuni. Ehkä pitäydyn jatkossakin vain zumbassa ja bodyjamissa.

Maanantaina kävin tekemässä uusitun kahvakuulatreenin ominpäin, ja huomasin yksin kahvakuugelilla treenaavan naisihmisen herättävän uteliaisuutta. Huvittuneena seurasin, kun lähes koko treenini ajan yksi kanssatreenari tuijotti häpeilemättä kohti. Poistuin jossain vaiheessa kahvakuularykelmän luota salin toisella laidalla käymään, ja jätin tavarani (pyyhe, juomapullo, A4-paperille kirjoitettu patteritreeni) odottamaan. Takaisin tullessani huomasin kyseisen tuijottelijan lukemassa treeniohjeitani, ja minut huomattuaan ukko luikki takaisin oman treeninsä pariin. Hyvä etten nauranut ääneen; mieli teki käydä sanomassa käsipäivää ja mainita, että saa minulta kysyä jos joku asia vaivaa mieltä. Suomalainen salikulttuuri on vain jokseenkin huvittavaa, kun ketään ei voi katsoa kohti tai herra nähköön ainakaan puhua.

Liikuntasaldo kertyi tällä viikolla useasta eri palasesta:

Maanantai: kuntopyöräily 20 min, oma kahvakuulatreeni 40 min
Tiistai: kuntopyöräily 1 h, crosstrainer 30 min
Keskiviikko: lepo
Torstai: bodyjam 30 min, afro 30 min, dance 30 min, hiphop 30 min
Perjantai: kuntopyöräily 20 min, salitreeni (rinta, selkä, olkapäät, keskivartalo) 45 min
Lauantai: lepo
Sunnuntai: kuntopyöräily 10 min, salitreeni (jalat, ojentajat, haukkarit, keskivartalo) 30 min

Aktiivisuutta yhteensä: vajaa 6,5 h

Tämän päivän salitreeniä oli pakko keventää, kun puolivälissä alkoi sattua jonnekin nenän/poskionteloiden tienoille ja nenä vuotaa solkenaan, joten tein kaikkia sarjoja vain 2 x 12 normaalin neljän sarjan sijasta. Inhoan ehkä eniten maailmassa sitä tunnetta kun ei tiedä onko tulossa kipeäksi vai ei. Hope not, en millään viitsisi nyt sairastaa.