Lyhyt elonmerkki tähän väliin, ennen kuin syöksyn suihkuun pesemään tämän päivän reenailun aiheuttamat hiet huspois. Sain tosiaan silloin uuden liikuntaohjelman yhteydessä ohjeet itsenäiseen kahvakuulailuun siltä varalta, etten jollain viikolla käy ohjatulla tunnilla. Tänään olisi ollut kyllä ohjattukin tunti, mutta koska se olisi ollut kestävyystunti ja olen käynyt vasta kahdella tekniikkatunnilla, koska ohjaaja oli vieras ja koska nyt vaan ei kiinnostanut herätä vapaapäivänä ajoissa ehtiäkseen klo 9 alkavalle tunnille, päätin kokeilla harjoittelua omin päin. Ja hei, kukaan ei kuollut! Hiki tuli, ja olo on mukavan vetelä.
Lämmittelin ja loppuverryttelin kuntopyörällä yhteensä 35 minuuttia, ja itse kahvakuulatreeni kesti huikeat 20 minuuttia. Lyhyen keston takia jäi vähän "tässäkö tää ny oli" -fiilis, mutta huomisesta olostahan sen näkee, olisiko jotain pitänyt tehdä toisin. Mielestäni kuitenkin suoriuduin ohjeistuksen mukaan ja tein neljän eri liikkeen patterin neljään kertaan. Jos lihaksissa tuntuu huomenna ja näin ollen voi olettaa tehneensä jotain oikein, samalla karisee mukavasti taas yksi mahdollinen tekosyy olla lähtemättä treenaamaan. Jos lihaskunto-osuus kestää parikymmentä minuuttia ja koko reissu matkoineen alle 2 tuntia, ei mitenkään voi enää vedota siihen, ettei ehdi.
Ja niin joo, pitipä mainita vielä. Kirjoitin sunnuntaina ennen töitä, ettei tee mieli suklaata, ja se kyllä piti ihan täysin paikkansa. Menin töihin, ja työkaveri toi minulle ja muutamalle muulle työkaverille kaksi Maraboun suklaalevyä, joista toisen kaveri avasi työpisteen pöydälle. Niin, ole siinä sitten. En koskenut levyihin silloin enkä aio koskea vastakaan, mutta piti ihan puoliääneen nauraa. Olisi kai pitänyt tähän ikään mennessä jo oppia, että ironialla on paha tapa purra persuksille silloin kun sitä vähiten odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti