Suurin inspiraatio

Revin ehkä hieman mielikuvituksettomastikin inspiraation ja draivin tähän projektiin ohjelmasta nimeltä Suurin pudottaja. Kyseinen reality on pyörinyt töllössä jo useamman vuoden, joten jokainen tiennee mistä puhun. Olen katsonut sekä suomalaisista että jenkkiversioista lähes jokaisen, ja jään joka kierroksella koukkuun. Eläydyn kisaajien elämiseen ja olemiseen, valkkaan lempparini ja kannustan häntä nyrkki suussa sohvanreunalla roikkuen. Tunnen pyhää vihaa niitä kusipäisiä pelaajia kohtaan, vaikken ole koskaan heitä tavannut. Ennen kaikkea iloitsen vilpittömästi niistä huikeista muodonmuutoksista joita ne kivat kilpailijat kokevat, ihailen ja kadehdin.

Inspiraatio isolla iillä. Kuva täältä.

Olen myös salaa rakastunut Jillian Michaelsiin, joka on mielestäni kiistatta maailman ihanin nainen. Tyyppi on toki salilla ihan karmea natsi enkä todennäköisesti kestäisi tuntiakaan hänen karjuntansa kohteena, mutta toisaalta masokistipuoleni harmittelee sitä, ettei pääse koskaan kokeilemaan. Parasta minusta siinä naisessa on (kuolattavan upeiden käsivarsien lisäksi) se, että hetki sitten juoksumaton vieressä rääkynyt helvetin esikartanon vartija muuntuu nanosekunnissa empaattiseksi pehmoksi, kun jollain holhokillaan on oikeasti paha olla. Niin kovis, mutta kuitenkin niin pehmis. Ah.

Joka tapauksessa, sarjassa nähdyt muodon- ja elämäntapamuutokset toimivat mainiona potkuna persuksille (eikä vähiten siksi, että sarjaa katsoessa tekee mieluummin mieli polkea kuntopyörää kuin syödä). Jos niistä reilusti yli satakiloisista ihmisistä kuoriutuu kuusikymmenkiloisia treenikoneita, kyllä minäkin yhden perhanan kymppikilon karistan.