Puolirampa täällä hei

Sitä voisi herkempi ihminen katkeroitua sääjumalten kettuilusta. Olin kesäkuun alusta alkaen lomalla kolme viikkoa, ja niistä kolmesta pyöreästi kaksi satoi vettä ja/tai oli kylmää ja harmaata. Helteet palasivat sinä samana Herran päivänä, kun minä menin takaisin töihin. Helteitä riitti sen viisi päivää jotka olin töissä, kuudentena (ja ensimmäisenä vapaapäivänä) oli kyllä kuuma, mutta pilvistä ja kaikinpuolin hiostavaa. Kaksi seuraavaa päivää mittari näytti +12 astetta, arvaatteko olinko silloin vapaalla? Tänään aloitin seitsemän päivän työputken, lämpömittarissa +24. Joo. Tähän se kuuluisa sanonta nallekarkeista.

Sitä voisi herkempi ihminen myös luulla, että kahvakuulan keksijä vihaa ihmisiä ja haluaa nähdä kärsimystä. Kävin elämäni ensimmäisellä kuulatunnilla joskus helmikuussa, ja toissapäivänä rohkaistuin samaan rääkkiin uudelleen. Voisi jopa sanoa touhun olevan tehokasta; tänään leimasimen käyttö sattui vatsalihaksiin. Siitä huolimatta aion mennä toistekin.

...johtuen ehkä siitäkin, että kahvakuulareeni on täten osa uutta liikuntaohjelmaani. Sain ohjeet kuulapatteriin, jonka voin toteuttaa joko kuntokeskuksen vapaana pyörivillä kuulilla tai ostettuani oman, siinä tapauksessa siis etten pääse/ehdi/saa raahattua hanuriani ohjatulle tunnille. Ihan jees sinänsä, vaihtelu virkistää ja niin edelleen. Kuulatreenin lisäksi uuteen ohjelmaan kuuluu toinen lihaskunto-osuus joka toteutuu kiertoharjoitteluna salin puolella, yksi vauhdikas aerobinen (käytännössä bodyjam tahi zumba), yksi peruskuntoa kehittävä piiitkä aerobinen ja mahdollisuuksien mukaan omavalintainen treeni. Onhan sitä siinäkin.

Kehoanalyysin tulokset eivät päässeet yllättämään, rasvaa ja painoa on liikaa. Lohdullista oli kuitenkin kuulla, ettei niitä ole niin kamalan paljon liikaa, etteikö niistä ylimääräisistä olisi jopa suhteellisen pian mahdollista hankkiutua eroon. Mukavaa oli myös kuulla se, että nyt kun kutakuinkin poistin suklaan ruokavaliostani (ainakin tilapäisesti ja suurimmaksi osaksi), en syö ihan täysin perseelleen. Ateriarytmitys on kohdillaan ja hh-p-r-suhteetkin aikalailla kuosissa, mutta proteiinin saantiin voisin kiinnittää vielä enemmän huomiota. Ehkä parasta oli kuitenkin kuulla se, että karkkipäivänkin saan pitää; jos kuusi päivää viikossa syön suht säännöllisesti ja säntillisesti, maailma ei kaadu seitsemäntenä päivänä syötyyn suklaalevyyn.

Melkoisen kyllä se tästä -fiilis siis kaikin puolin. Olen kohta niin hottis, etten mahdu kulkemaan kerrostalon kokoisen egoni kanssa ovista. Odottavin mielin.